Golden Bay

Käytiin aamulla ostamassa meille eväslaukut, joissa eväiden pitäisi pysyä kylmänä tai kuumana. Usein ei ehdi tulla kotiin syömään, kun jonnekin lähtee on kiva pakata eväät reppuun. Laukku on kyllä niin kauniin vihreä, että harmittaa pistää se aina reppuun piiloon. :)

Päätettiin, että laitetaan kunnon kesävaatteet päälle. Meinas matkalla jo kaduttaa, kun ei edes tullut mukaan mitään lämmintä vaatetta. Onneksi sitten rannalla oli kuitenkin lämmintä. Siinä, kun lueskeltiin kirjaa, rannan edustalla pyöri vene. Sanoin Hennille, että vielä kun se tossa hetken pyörii niin haluan mennä kyytiin. Hetken päästä mies, jonka nimi oli Charlie, tuli kysymään, että haluttaisko tulla kyytiin. 10e per henkilö ja tunnin ajelu. No, voitte varmaan uskoa, että olin heti mukana. Kierrettiin katsomassa luolia ja muuta lähiympäristöä. Viimeisessä luolassa muutama tyyppi veneestä meni uimaan. Vesi sai uimarit näyttämään ihan smurffeilta. Mä meen kans sitten, kun vesi on edes vähän lämpimämpää. 15astetta on ihan liian kylmää. Oikein yllytin yhtä tyttöä menemään, kun sillä oli jo valmiiksi uimapuku päällä. Halusin nähdä miltä se näyttää siellä vedessä. :)

Tässä minun kaunis eväslaukkuni. :) Olkaa vaan kateellisia! Ja eikö tuo retkivilttini printti olekin jotenkin imarteleva? :D

Luolassa sisällä vettä tippui koko ajan luolan katosta. Sai olla varovainen kameran kanssa.

Kasvot

Dingli Cliffs ja Blue Grotto

Pistin aamulla lenkkarit jalkaan ja lähdin kohti Dingli Cliffsiä. Ajelin bussilla Cliffsin pysäkille asti. Lähdin siitä sitten kävelemään rantaa pitkin. Oli niin ihanan rauhallista, kun ei autojen melu kuulunut. Kävelin reilut kolme tuntia siellä. Välillä minulla ei ollut pienintäkään hajua siitä, missä olin. Se riitti, että oli kaunista. :) Jalat olivat kyllä todella väsyneet lopuksi. Jäi vielä monia paikkoja tutkimatta. Täytyy jatkaa taas joku päivä. Eiköhän näitä hyviä ilmoja nyt riitä ja pian saan seuraakin. ü
Matkalla kotiin tapasin bussissa suomalaisen opiskelijan ja hänen poikaystävän. Oltiin nähty sen tytön kanssa helmikuussa. Se asuu kaverineen ihan tässä meiän lähellä, mutta ei oo satuttu aiemmin törmäämään. Oli hauska jutella.

 Tässä jotain kuvia mun reissulta.

Kyllä tunsi olevansa korkealla. ü

Eväspaikka mahtavilla maisemilla.

Hyvillä mielin

JEE, 

Ensimmäinen harjoittelu on nyt ohi. Aivan parasta. Viimeinen harjoittelupäivä meni eilen mukavasti, koska paikalla oli meidän lisäksi hollantilainen ja brittiläinen opiskelija. Jaettiin kokemuksia Maltasta ja hoitotyöstä täällä. Suhteellisen samaa mieltä oltiin asioista. Muutenkin oli hauska vertailla kaikkia asioita. :) Ei tullu paljon töitä tehtyä, mutta ei sillä niin väliä, kun ei niitä olis edes ollut. Yksi hoitajakin vaan istui koneen edessä ja oli facebookissa vaikka kuinka kauan. Onneksi minä en opi ymmärtämään tätä touhua.

 Tänään meillä oli sitten tapaaminen opettajan kanssa. Saatiin loputkin allekirjoitukset papereihin. Jihuu!! Kysyttiin sitten, että joko me saatais tietää seuraavasta harjottelusta. Se oli ihan ihmeissään, että ettekö te jo tiedä. Sitten kun se alko selvittämään sitä niin jonkun tiedon mukaan meiän olis pitäny aloittaa sisätautiosastolla jo pari viikkoa sitten. Silloin oltiin vielä ensimmäisessä harjottelussa kiinni. Ja toiseksi minun on tarkoitus tehdä kirurginen harjoittelu. Opettaja lähti sitten selvittämään asioita. Selvis, että pääsemme niihin harjotteluihin mihin olimme menossakin. Minä kirurgiseen ja Henni sisätaudeille. Sain jopa tietää ohjaajani ja käydä tapaamassa häntä osastolla. Aloitan sitten vasta 20.4. joten lomaa on tässä välissä melkein kuukausi. Ehtii kestitä vieraita ja sitten rentoutua ennen kuin tarvii rynnätä töihin :). Osasto ja ohjaaja vaikuttivat oikein mukavilta.

 Nyt odottelen, että ruokatilaus tulisi. Käytiin ajelemassa bussilla ympäriinsä iltapäivällä. Huomenna olisi sitten tarkotus lähteä kävelemään mielettömiin maisemiin. Laitan sitten kuvia mikäli sen teemme ja mikäli kamera tulee otettua mukaan. Oon toisinaan niin hajamielinen, että saatan unohtaa sen kotiin.

Risteilyllä

 Maanantaina olimme Maltan ympäri-risteilyllä. Paatti lähti Sliemasta ja kiersi ensin saaren eteläpuolen. Cominolla pysähdyimme 1,5 tunniksi kiertelemään saarta. Ja halukkaat pääsivät veneellä katsomaan luolia (halukkuuden lisäksi tarvittiin 10e). Me tietenkin mentiin. Kyllä kannattikin, se oli reissun kohokohta. Takaisin tullessa nähtiin saaren pohjoispuoli. Paatilla on yksi turisti, joka ei varmaan paljon maisemista ehtinyt nauttia. Istui puolialasti aina aurinkoon päin ja silmät kiinni. Kyllä varmaan kannatti maksaa risteilystä. Mun naamasta näkee, että kyllä se väri tarttuu vaikka sitä ei varsinaisesti aurinkoa ottaiskaan. Tiistaina harjottelussa sain kuulla jatkuvasti, että "oot ollu auringossa" yms. Nyt ei enää tunnu pahalta. :)

Harjottelua on jäljellä enää kaksi päivää. Eilinen mateli jotenkin niin hitaasti. Vaikka osasto, jolla oltiin oli ihan kiva, ei viisarit tuntunu siirtyvän ollenkaan. Oli vielä risteilypäivän jälkeen niin väsynyt olo. Se hyvä puoli tässä kamalassa harjottelussa on, että varmistuin siitä että mielenterveyspotilaat eivät todellakaan ole minua varten.

Aurinko, Itse ihanuus!

Onhan se yleellistä, kun illalla pikkuisen näpyttelee koneella, että mitä kaupasta haluaa. Seuraavana aamuna sitten ovikello soi ja siinä ovat ostoksesi :). Kun vain tilaat tarpeeksi niin kuljetus kotiin on ilmainen. Sopii minulle! :) Iltapäivä nautittiin auringosta Vallettassa. Välillä meni pilveen ja tuuli kylmästi niin piti laittaa takki päälle.
Tänään aamu luentojen jälkeen lähdettiin kohti Buggibaa. Siellä sitten käveltiin meren rannassa pitkän matkaa. Kun ei enää jaksettu kävellä hypättiin bussiin ja ajettiin uimarannalle. Matka sinne oli melkoinen. Bussi ajeli hyvin kapeita ja alaspäin viettäviä katuja pitkin. Onneksi vauhtia ei tällä kertaa ollut liikaa. Rannalla istuskeltiin ja luettiin kirjaa. Vielä piti olla pitkähihainen päällä, kun tuuli oli aika kylmä, mutta takkia ei koko päivänä tarvinnut. Huomiselle on ennustettu vieläkin lämpimämpää, mutta ikävä kyllä me olemme töissä. Eiköhän niitä lämpimiä ilmoja vielä riitä!

Eräs satama-alue suhteellisen lähellä meitä. Kateeksi käy niitä, jotka nuo paatit omistaa.

Ei täällä tehdä mitään potilaiden kanssa.. :/

Viikon jatkui kamalan kylmää ja sateista säätä. Nyt näyttäis jo, että aurinko palaa kehiin. :) Keskiviikko vapaa, joten toivottavasti silloin on oikein kaunis ja lämmin ilma, että voin mennä lukemaan kirjaa ulos. Alkaa tämä sisällä kökkiminen kyllästyttää.
Tänään oltiin taas osasto vierailulla. Tällä kertaa kyseessä oli osasto, jossa oli potilaina huumeidenkäyttäjiä. Potilaita oli viisi. Aamulla paikalla oli vain yksi hoitaja. Onneksi sai kuitenkin kavereiksi yhden apuhoitajan ja yhden sairaanhoitajan. Olimme osastolla 6,5 tuntia, emmekä oikeasti tehneet yhtään mitään. Hoitajat istuskelivat henkilökunnan huoneessa ja potilaat olohuoneessa. Täällä on vissiin tapana, että tehdään vain se mikä on aivan pakko eikä oma-aloitteisuutta tai luovuutta viitsitä käyttää. Päivän aikana olimme mukana antamassa potilaille lääkkeet ja katsomassa kun yksi potilas hoiti itse haavansa. Haava ei ollut mikään pieni, mutta oli kuitenkin jo parempaan päin. Eli oli ollu säärestä nilkkaan ja luihin asti. On siinä parannettavaa!
Huomenna mennään sitten taas uudelle osastolle. Nyt on kyseessä naisten osasto (edellinen oli siis miesten). Sen osaston pitäisi olla todella hyvä paikka oppimiselle. Saapa nähdä miten paljon maltalaiset liioittelevat :). Onneksi ei paljon enempää voi enää järkyttyä mistään.

Naistenpäivä :)

 Opettajamme antoi meille listan osastoista, joissa voimme vierailla harjottelumme aikana. Eilen sitten oltiin ensimmäistä päivää yhdellä akuutimmalla osastolla. Ei se vielä ainakaan vakuuttanut meitä hoidon tasosta. Huomenna mennään katsomaan, että onko meininki vielä sama. Ihanaa, että harjottelua on jäljellä enää n. 70 tuntia.
Tänään aamulla luentojen jälkeen ajateltiin, että mennäänpäs syömään johonkin kivaan ravintolaan naistenpäivän kunniaksi. Päästiin Vallettaan ja mentiin automaatilta nostamaan rahaa niin eipäs onnistunutkaan. Käytiin koittamassa parillakin automaatilla. Kokeilen sekä electronia että mastercardia eikä onnistunut. Mentiin jopa pankkiin sisälle kysymään, että onnistuisko siellä. Ei onnistunut. Sitten kaivoin suomalaisen liittymäni esiin ja soitin Nordeaan, että missä mättää kun ei rahaa saa. Yhteydet poikki, eikä mitään tietoa, koska ne saadaan takaisin. Toivottavasti pian. Jouduttiin sitten hylkäämään ravintola idea ja mentiin mäkkäriin. Sen verran oli käteistä, että sinne päästiin.
Iltapäivällä etsittiin Maltan suurin ostoskeskus. Se oli hieno ja täynnä kaikkia hyviä kauppoja. Kierreltiin siellä kauppoja aikamme ja sitten vähän käveltiin sen lähialueella. Oli todella kaunista.

Ihana mansikka smoothie ja suklaa cookie.

Valletta

Mdina ja Marsaskala

Mentiin Maltan vanhaan pääkaupunkiin Mdinaan. Paikka on ihastuttava. Sitä kutsutaan hiljaiseksi kaupungiksi ja sitä se kyllä olikin. Kahvila/ ravintola, jossa siellä kävimme oli kyllä kaikkea muuta. Varmaan kaikki ihmiset olivat kerääntyneet sinne, sillä se oli aivan tupaten täynnä. Join niin mielettömän hyvää cappuccinoa siellä. :) Ei se varmaan auta, kun mennä joskus uudestaan nauttimaan siitä. Ehkä joskus vähemmän tuulisella ilmalla niin ei tule kylmä niin kuin tänään. Olimme varustautuneet vähän lämpimämpään säähän. Käytiin parissa museossakin, vähän paremmalla englanninkielen taidolla niistä olisi varmasti saanut enemmän irti. Mutta ihan mielenkiintoisia näinkin.

Marsaskalassa emme jaksaneet olla kovin pitkää aikaa. Se aika, jonka siellä olimme, me siihen, että toivuttiin bussimatkasta. Kuski oli aivan hirveä. Kolhasi bussia kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla toiseen autoon ja toiselle kerralla katukivetykseen. Matka kuitenkin vain jatkui. Auto, jota bussi kolahsi, oli parkissa bussipysäkin jälkeen. Kuski ajoi niin mieletöntä vauhtia, ettei ehtinyt pysäyttää bussia pysäkille. Kyllähän se sitten pysähtyi, kun auton perä oli rutussa. Liikenne täällä on välillä hyvin kaaottista! Ihan kauhuissani istuin bussissa. Onneksi päästiin ehjinä perille.

Mdinan pääportti.

Hiljaisen kaupungin erittäin hiljaisia katuja.

Tylsää, kun mun kamera ei osaa näyttää näitä niin hienoina kun ne oikeasti näyttää.

En todellakaan tiedä mitä varten poliisille on tehty tällainen koppi. Poliisi, jonka tuo koppi kuului (ainakin sillä hetkellä kun me ohitimme sen), oli niin iso, että ei olisi koppiin edes mahtunut :).