ETC ja Marsaxlokk

ECT:n seuraaminen sujui tänään vähän paremmin. Saatiin seurata toimenpide kolmen potilaan kohdalla. Siinä sivussa ehdimme jutella lääkäreiden ja hoitajien kanssa Suomen ja Maltan eroista sekä moottoripyöräilystä yms. Toimenpiteiden jälkeen yksi hoitajista jäi kertomaan meille olennaisia asioita toimenpiteestä sekä anestesiaan liittyvistä asioista. Se ei tyytynyt vaan kyselemään, vaan tenttasi meiltä kunnolla. Se oli hauskaa, koska sillä oli koko ajan huumori mukana hommassa. Olisi tarjonnut kahvitkin jälkeenpäin :). Lisäksi se allekirjoitti meiän harjottelulappuihin, että oltiin siellä 5 tuntia, vaikka todellisuudessa oltiin vain n. 3 tuntia. Jokainen tunti mikä saadaan pois tästä harjottelusta on minulle tärkeä.

 Kävin kotona vain pikaisesti syömässä ruoan ja hyppäsin bussiin. Kyselin kuskilta, että mikä olisi hieno paikka nähdä. Sanoin, että mulla ei oo väliä mihin suuntaan. Se sitten neuvo pienen kalastajakylän. Menin sitten sinne, Henni ei jaksanu lähteä mun kanssa. Aurinko paisto niin ihanasti, että mä en ois voinu olla sisällä. Kalastajakylä oli suloinen kaikkine veneineen ja rantaravintoloineen. Ihastuin kyllä paikkaan. Päädyin myös pienelle "juna"-ajelulle siellä. En voinut vastustaa kiusausta hypätä kyytiin ja katsoa mitä kaikkea siinä kylässä on. Kyyti oli erittäin pomppuisaa, koska tiet ovat hyvin huonossa kunnossa täällä. :) Tuntui, että kylä oli täynnä hieman vanhempia britti pariskuntia.

Kalastajakylän nimi on Marsaxlokk.

Ei minusta pitänyt tulla potilas

Tänään harjottelussa aamuhommat suju hyvin. Jotenkin oli ihanan rauhallinen aamu ja silti saatiin hommat tehtyä siinä ajassa missä ennenkin. Räyhäävä hoitajakin oli suhteellisen nätisti aamulla (ei se koskaan oo niin, ettei yhtään huutaisi kenellekään, ikävä kyllä). Me lähdettiin sitten kahvitauon jälkeen katsomaan ECT:tä. No minähän en siitä sitten paljoa nähnyt. Toimenpidehuoneessa oli hyvin huono ilma ja mulla tuli erittäin huono olo. No minä en sitten nähnyt toimitusta ollenkaan, koska istuin ensin tuolilla ja voin huonosti, sitten hoitaja sano, että nyt on parempi mennä sängylle. Sen vielä muistan, sitten heräsin siihen, että makaan lattialla kyljelläni tyyny pään alla ja joku repii silmälaseja päästäni. Vieressä oli vaatimattomasti anestesialääkäri, psykiatri, ect-hoitaja, ja pari muuta hoitajaa sekä Henni. Jalat oli pettäny alla juuri ennen, kun ne oli ollu saamassa mut sängylle. Naamasta oli kaikki väri kadonnut. Verenpaine oli melko alhaalla. Mutta kyllä mua aikalailla hävetti, kun nousin siitä. Kun heräsin luulin ensin, että olin ollut vain nukkumassa. Näin jotain untakin. :) Viereiseltä osastolta joku nuori mies kiikutti mulle keksiä ja kahvia. Kävin sitten myöhemmin kiittelemässä. Olisin halunnut koko tapahtuman videolle. :) Koko illan on ollut ihan hutera olo. Toivottavasti se menee ohi. Huomenna pitäis jaksaa aamulla taas olla hommissa.
Iltapäivällä oltiin fysioterapeutin kanssa harjoittelemassa ergonomista työskentelyä. Onneksi se puhui aivan loistavaa englantia. Täällä alkaa pikkuhiljaa tottumaan siihen, että minne tahansa menetkin koulussa/harjoittelussa, sinut erityishuomioidaan. Koska kieli pitää aina vaihtaa englanniksi meidän takia, tänään oli onneksi muitakin joiden takia piti. Asiat, joita käytiin, olivat kyllä tuttuja, mutta eihän kertaus pahaa tee. Se oli myös hyvä tilaisuus tutustua yhteen koulukaveriin :).

Circewwa ja Mellieha

Sain vihdoin aamulla siivottua. Kyllä sitä pölyä ja roskaa kertyy joka puolelle niin nopeasti. Koska meillä ei ole imuria, olen onnellinen ettei meillä myöskään ole mattoja. :)

 Iltapäivällä mentiin katselemaan Maltan maisemia. Aivan huikeita olivatkin! Ihan mykistyneenä katselin. Päästiin näkemään Maltan luontoa. Tuli ihan vapautunut olo kun pääsi pois täältä pienten kujien ja talo sekamelskan keskeltä. Bussi ajeli pieniä ja mutkaisia teitä. Välillä noustiin korkealla ja kohta taas laskeuduttiin alaspäin. Mentiin päätepysäkille asti. Sieltä lähti lautta Cominolle ja Gozolle. Vähän olisi tehnyt mieli hypätä lauttaan, mutta koska kello oli jo niin paljon, siinä ei olisi ollut mitään järkeä.

Kuvista näette maisemia, niistä ei kuitenkaan näy kuin puoli totuutta.

Pientä mielikuvaa mun harjoittelupaikasta

Tiistain ja keskiviikon harjottelupäivät oli vähän parempia, koska saatiin olla sellaisen hoitajan kanssa, jolla oli erittäin paljon kiinnostusta ohjata meitä. Oli myös innostunut saamaan meiltä palautetta kaikesta mitä osastolla tapahtuu. Ei ottanu nokkiinsa vaikka sanottiin monista asioista sille. Pyysi vaan kertomaan lisää ja kertoi miksi he tekevät jotain asioita niin kuin tekevät. Oli monista asioista samaa mieltä meidän kanssa. Keskiviikkona otin keskellä päivää puolen tunnin torkut, koska ei ollut kerrassaan mitään tekemistä. Piristi kyllä kivasti, mutta ei moinen Suomessa olisi mahdollista.

Kuvia osastolta. Sain ottaa kuvia vain huoneista, joissa potilaat nukkuvat, koska sillä hetkellä siellä ei ollut ketään. Pitää katsoa, jos vaikka saisin otettua kuvia muistakin tiloista joskus.

Nämä eivät ole vuodepotilaidensänkyjä. Onneksi!

Ikkunasta näkyy, että näitä huoneita, missä on n.8 vuodetta jokaisessa, on monta peräkkäin.

Sänkyjä pidetään usein kiinni toisissaan, vaikka niissä molemmissa olisi potilas, koska tilaa on niin vähän.

Tämän näköisiä vessanpönttöjä potilaat joutuvat käyttämään.

Tämän näköisiä huoneita on joskus käytetty eristyshuoneina. Nykyään niitä käytetään vain yhden hengen huoneina.

Tänään olin sitten jälleen luennolla ja sama meno jatkui. Välillä tuskin kuulin opettajan puhetta, vaikka se puhui mikrofoniin, niin kova puheensorina luokassa oli. Mun teki mieli pyytää se mikki ja sanoa, että tulen tuhansien kilometrien päästä, enkä tullu kuutelemaan opiskelijoiden lässytystä vaan oppimaan jotakin. En sitten kuitenkaan kehdannut tehdä sitä. On vaan niin inhottavaa katsella kun opettaja ei itsekään tarpeeksi arvosta sitä, että opettaa ja mitä opettaa. "Olkaa hiljaa, please." (hihhih) "Ei tämä kestä kauan" (hihhih). Ja niin hän lopetti tunnin jälkeen vaikka luennon piti kestää kaksi tuntia. :o Olen hyvin ihmeissäni tuosta kaikesta!

Lämmintä

Aamulla käytiin ruokakaupassa. Olin pukeutunut kuten tavallisesti eli aika paljon vaatteita päällä. Niitä sitten siinä kauppaan kävellessä vähentelin. :) Oi ihanuus, mikä lämpö. Sitä oli n. +21 astetta eikä tuullut. Meillä ei ole lämpömittaria ja parvekkeelta ei oikein saa tuntumaa siihen minkälainen ilma oikein on.

Karnevaalitunnelma oli jo aikalailla latistunut. Ei jääty odottelemaan, että olisko se iltaa kohden kohentunut. Huomenna olis vielä illalla joku karnevaalien loppuhuipennus, mutta voi olla ettei jaksa enää harjoittelun jälkeen sinne mennä. Sen näkee sitten huomenna, kuitenkin on keskiviikkonakin aamulla aikainen herätys. Saatiin tänään onneksi viesti, että voidaan osallistua sairaalalla luennoille harjoittelun aikana. Mennään sinne riemusta kiljuen, kun harjoittelu on niin kamalaa!

Tässä muutama kuva tältä päivältä:

Tuo keltainen vene on taksi. Sliemasta Vallettaan, mut en tiiä vielä miten siihen pääsee :)

Ilta auringossa

Toinen päivä harjoittelussa ja vapaapäivä karnevaaleissa :)

No, toinen päivä oli onneksi hieman ensimmäistä parempi, mutta edelleen teki mieli itkeä siellä. Sain onneksi juteltua osastonhoitajan kanssa, purin sille kaikenlaista mistä en osastolla tykkää. Onneksi olimme samaa mieltä asioista. Osastonhoitaja on itsekin tullut ihan vasta taloon ja on aivan ällistynyt osastosta. Yrittää muuttaa asioita, mutta asiathan eivät ihan hetkessä muutu.

Tänään oli sitten paljon mukavampi päivä. Sai nukkua pitkään ja herätä ilman kellon pirinää. Syötiin kunnon aamupala ja lähdettiin kohti Vallettaa ja karnevaaleja. Kesti kauan ennenkuin pysäkille tuli bussi, joka ei olisi ollut jo valmiiksi niin täynnä ettei voisi ottaa ketään sisään. Lopulta päästiin kyytiin.
Vallettassa oli porukkaa vaikka kuinka paljon. Tänään oli jo kolmas karnevaalipäivä. Tiistaihin asti meno jatkuu! Ihmiset kulki ympäriinsä pukeutuneina. Etenkin lapset. Aivan mahdottoman hienoja asuja joka puolella. Siellä oli myös autoista tehtyjä karnevaalihässäköitä. Ne oli kylläkin koko ajan paikallaan. Ne on joskus ajellut Vallettassa, mutta koska siellä rakennetaan tällä hetkellä niin autot eivät mahtuisi ajamaan sillalta.
Olimme siellä viiden maltalaisen opiskelijan kanssa. He kierrättivät meitä ympäri Vallettaa. Olis kyllä menny aikaa ennen kuin oltais kaikki se nähty ja tiedetty mitä he tänään meille näytti ja kertoi. Olivat oikein innoissaan esittelemässä meille paikkoja. :)

Tässä yksi karnevaalihässäkkä :)

Siellä oli ympäriinsä ihmisiä kenen kanssa sai mennä valokuvaan.

Tästä puuttuu yksi maltalaisista kenen kanssa karnevaaleissa olimme.

Tämä on maltalainen herkku. Me ostettiin palat ja maistettiin. Maistui vähän suomalaiselta hedelmäkuivakakulta, mutta oli kymmenen kertaa makeampaa.

Tässä kuvia Valletta kierrokseltamme :)

Oli pakko ottaa kuva tästä, koska täällä todella täytyy katsoa mihin astuu, muuten on koiran kakkaa kengänpohjat pullollaan kun kotiin pääsee.

Tässä seurueemme.