Tänään harjottelussa aamuhommat suju hyvin. Jotenkin oli ihanan rauhallinen aamu ja silti saatiin hommat tehtyä siinä ajassa missä ennenkin. Räyhäävä hoitajakin oli suhteellisen nätisti aamulla (ei se koskaan oo niin, ettei yhtään huutaisi kenellekään, ikävä kyllä). Me lähdettiin sitten kahvitauon jälkeen katsomaan ECT:tä. No minähän en siitä sitten paljoa nähnyt. Toimenpidehuoneessa oli hyvin huono ilma ja mulla tuli erittäin huono olo. No minä en sitten nähnyt toimitusta ollenkaan, koska istuin ensin tuolilla ja voin huonosti, sitten hoitaja sano, että nyt on parempi mennä sängylle. Sen vielä muistan, sitten heräsin siihen, että makaan lattialla kyljelläni tyyny pään alla ja joku repii silmälaseja päästäni. Vieressä oli vaatimattomasti anestesialääkäri, psykiatri, ect-hoitaja, ja pari muuta hoitajaa sekä Henni. Jalat oli pettäny alla juuri ennen, kun ne oli ollu saamassa mut sängylle. Naamasta oli kaikki väri kadonnut. Verenpaine oli melko alhaalla. Mutta kyllä mua aikalailla hävetti, kun nousin siitä. Kun heräsin luulin ensin, että olin ollut vain nukkumassa. Näin jotain untakin. :) Viereiseltä osastolta joku nuori mies kiikutti mulle keksiä ja kahvia. Kävin sitten myöhemmin kiittelemässä. Olisin halunnut koko tapahtuman videolle. :) Koko illan on ollut ihan hutera olo. Toivottavasti se menee ohi. Huomenna pitäis jaksaa aamulla taas olla hommissa.
Iltapäivällä oltiin fysioterapeutin kanssa harjoittelemassa ergonomista työskentelyä. Onneksi se puhui aivan loistavaa englantia. Täällä alkaa pikkuhiljaa tottumaan siihen, että minne tahansa menetkin koulussa/harjoittelussa, sinut erityishuomioidaan. Koska kieli pitää aina vaihtaa englanniksi meidän takia, tänään oli onneksi muitakin joiden takia piti. Asiat, joita käytiin, olivat kyllä tuttuja, mutta eihän kertaus pahaa tee. Se oli myös hyvä tilaisuus tutustua yhteen koulukaveriin :).
Kuulostaapa tutulta....minäkin Nj:n tk:ssa harjottelussa olin katsomassa vatsan tähystystä. Pienessä huoneessa oli monta ihmistä ja heti huomasin, et ilma oli tosi huono ja happi loppuu. Tosin olin jo kyllä aamulla kotona havinnut, et oli jotenki vähän outo olo. Jonku aikaa siinä sitte katselin tähystystä ja välillä vähän muutakin, mut sitte piti poistua viereiseen huoneeseen istumaan. Mut en kuitenkaan pyörtynyt, meni istumalla ja ikkunan avaamisella ohi.
VastaaPoistaJoskus vaan käy noin, eipä sille mitään voi.
Eilen kävin Helun kans uotilan koulun lenkin. Mut polku olikin täysin tukossa, kun viime viikon koululaiset oli lomalla (kukaan ei siis kulkenut siitä) ja oli satanut ja tuulikin tuonut lunta, niin että polku oli täysin tukossa. Siinä olikin kunto kovilla kummallakin, kun umpihangessa tarvottiin.
-äiti
Mulla oli tänään vielä aamullakin tosi huono olo, mutta onneksi en sentään pyörtyny tänään. Ois ollu tosi noloa jos olisin. Se on kyl jotenkin hauska olo, kun herää pyörtymisen jälkeen. Ei ihan heti tajua, että missä sitä oikein on. :)
PoistaEihän sille mitään voi. Taisivat vaan vähän säikähtää kun opiskelija kupsahti yhtäkkiä.
No sulla on kyllä ollut rankka lenkki. Lumessa tarpominen ei oo kevyttä hommaa. :) Täällä ei tarvii lumessa tarpoa. Tänään sai nauttia ihanasta auringon paisteesta.