Voi kamala mikä harjoittelu. Joku on jo saattanut kuulla aiemminkin kuinka vähän minua kiinnostaa mielenterveystyö. No, hyvin vähän. Päätin sitten, että teen sen täällä maltalla niin en menetä vaikken ymmärtäisikään kaikkea. Kuvittelin pääseväni paikkaan, joka olisi edes lähempänä vuotta 2000 kuin 1950. Hygieniasta ei ole tietoakaan, ihan liian vähän henkilökuntaa, työtavat vuodelta "miekka", olosuhteet suorastaan hirvittävät. Ja mitä minun pitääkään tehdä siellä, vain 240tuntia! AUTS!!!! Nyt takana on 16,5/240. Onneksi tänäänkin päästiin kaksi tuntia aiemmin ja silti ohjaaja allekirjoitti koko päivästä tunnit. Jotain reilua edes. Työpäivä oli kyllä aika rento, mutta hyvin tylsä. Ehdin jopa nukkumaan vartin unet päivällä. Kaikki 36 asukasta olivat lukkojen takana nukkumassa 2,5 tuntia päivällä, joten me söimme ja lepäsimme sen ajan. Ihan outoa oli!
Osaston potilaat ovat lähes kaikki iäkkäitä naisia. Muutama puhuu vähän englantia, mutta suurin osa ei. Se tarkoittaa siis sitä, että me emme pahemmin voi kommunikoida heidän kanssaan. Pitää aina kysyä joltain hoitajalta, että mitä kukakin milloinkin sanoo..! Hoitajat ovat meille mukavia, mutta yksi hoitajista käsittelee potilaita aivan järjettömän väärin. Riuhtoo niitä ja huutaa niille. Sanaa ergonomia ei tunneta laisinkaan! Yksin hoidetaan kaikki vuodepotilaatkin. No ehkä mä jotenkin vain laitan itseni kestämään tämän harjoittelun!!! Pian nukkumaan, että jaksaa huomenna taas herätä klo 5:00 ja lähteä bussilla sinne kammotukseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti